Kuninkaallista perunaa

Saksalaiset ovat saaneet Euroopassa vaikka mitä hyvää aikaan, jos 1900-lukua ei oteta huomioon. Jos saksalaisella keittiöllä olisi vaakuna, siihen olisi tyylitelty sianpotka, olutkolpakko ja peruna. Potusta käy kiittäminen keisari Fredrik II Suurta, jonka monista intohimoista peruna oli suurimpia. Muutamia muita olivat sodankäynti, ranskalainen sivistys ja miesrakastajat. Saksalaiset kunnioittavat Potsdamiin haudattua perunakeisariaan tänäkin päivänä viemällä haudalle kukkien sijaan perunoita.

Kotimaisita pottulajikkeista parhaita on Lapin Puikula. Sen maku, koostumus ja rakenne on täydellinen nappulaperunoihin. Öljyäminen kannattaa tehdä pakastepussimetodilla siksi, että siten öljyä tulee vain tarvittava minimimäärä. Nappulapottujen huonoin puoli on se, että niitä tulee syötyä aivan liikaa.


Pelottavan helpot nappulapotut

1 kg puikulaperunoita
3/4 dl oliiviöljyä
sormisuolaa
mustapippuria

Huuhtele perunat juoksevassa vedessä ja hankaa niistä juuresharjalla mullat pois. Älä missään tapauksessa mene kuorimaan perunoita. Paloittele perunat poikittaissuunnassa 2-3 osaan. Laita perunat pakastepussiin, mutta jätä solmimisvaraa. Kaada pussiin öljy, pari hyppysellistä sormisuolaa ja muutama kierros mustapippuria hyllystä. Vedä pussi piukkaan umpisolmuun ja ala muljutella perunoita kaksin käsin niin, että mausteet ja öljy sekoittuvat. Kääntele pussia välillä ympäri.

Leikkaa pussin alakulmaan saksilla pieni reikä ja valuta nesteet lavuaariin. Kaada perunat uunivuokaan (käytä leivinpaperia tarvittaessa) ja asettele ne vaalea kylki ylöspäin. Työnnä vuoka 225-asteiseen uuniin ja kypsennä keskitasolla noin 20 minuuttia. Tämän jälkeen pitäisi kuulua jo aika sihinä. Kypsennä vielä grillivastuksella (tai niiden puuttuessa uunin ylätasolla) kymmenisen minuuttia, jotta potut alkavat saada ruskeaa pintaan.

Potut ovat kypsiä, kun haarukka menee vaivatta läpi. Popsi kokeeksi yksi nappula ja lisää suolaa maun mukaan. Jos lisäät suolaa reippaammin, on lopputulos lähellä kuuluisia portugalilaisia ryppyperunoita.

Kelpo kääryleitä

Kevätkääryleet ovat ensi silmäyksellä kiinalaisen lounasbaarin hankalimman näköiset kokattavat. Ulkoasu on valheellinen: kevätkääryleiden värkkääminen on melko helppoa, melkein nopeaa ja miellyttävän edullista. Pikkuisen piperryskestävyyttä homma vaatii, mutta ei sokerileipurin sormia.

Esivalmistelujen hankalin vaihe on kuorien ("spring roll sheets / pastry") löytäminen. Turun kokoisessa johtavassa kaupungissa on viimeisimpien tiedustelutietojen mukaan yksi (1) liike, jossa niitä on aina: China Market (Brahenkatu 4). Niitä kannattaa haeskella pakastealtaista.

Paras täyte on kasvisvetoinen, joskin porsaan- tai  broilerinsuikaleet tai sopivat myös. Vältä suolaa, unohda jauheliha.


Kelpoisat kevätkääryleet
(noin 30 kpl)

1 pkt kevätkäärylekuoria (30-40 kpl, koko n. 20 x 20 cm tai isompi)
400 g porkkanaa (isoja)
200 g palsternakkaa (pitkiä)
200 g herkkusieniä
400 g hapanimeläkastiketta (esim. Uncle Ben's Oriental Sweet & Sour)
6 dl öljyä (rypsiöljy käy)

Ota kuoret pakastimesta huoneenlämpöön. Kuori porkkanat ja palsternakka terävällä kuorimaveitsellä. Jatka kuorimista suureen kulhoon ja vuole porkkanoista ja palsternakasta niin paljon pitkiä suikaleita kuin saat. Pilko helkkusienet pieniksi kuutioiksi. Lämmitä suuri wokki ja kuumenna siinä desilitra öljyä. Säästä yksi pitkä porkkanansuikale sivuun. Lisää juurekset ja sienet, paista kannen alla - mutta aika ajoin käännellen - kymmenisen minuuttia. Lisää hapanimeläkastike ja sekoita tasaiseksi. Anna kiehahdella keskilämmöllä toiset kymmenisen minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.

Erottele kuoria valmiiksi pinoon reilut parikymmentä ja revi lisää tarpeen mukaan. Ota yksi kuori tasaiselle alustalle ja levitä sen etuosaan keskelle ruokalusikallinen täytettä. Rullaa eteenpäin sen verran, että kuori kiertyy täytteen ympäri. Käännä liepeet sivuilta keskelle ja rullaa pötkö kiinni. Laita pötkö kuivalle talouspaperille saumapuoli alaspäin. Kääri niin monta pötköä kuin täytettä piisaa. Mitä enemmän kuorta menee kaksinkerroin, sen kaksinverroin rapeampia kevätkääryleitä saat.

Lämmitä teräskattilassa puoli litraa öljyä. Vältä teflonkattilaa, koska keittiösi syttyy tuleen jos et vältä. Voit arvioida öljyn sopivaa lämpötilaa säästämälläsi porkkanansuikaleella. Dippaa se öljyyn; kun porkkanassa kuplii kunnolla, paistaminen voi alkaa.

Tarvitset pitkät wokkipihdit. Ota kääryleestä hellä mutta tukeva ote siten, että saumakohta jää pihtien puristuksiin. Upota kattilaan ja pidä käärylettä aloillasi viitisen sekuntia, jotta saumakohta hitsautuu kiinni. Laita kattilaan vielä pari käärylettä ja anna kypsyä noin puolitoista minuuttia. Perinteisellä kuuden portaan asteikolla neloslämpö on sopivin. Kun kääryleet alkavat ruskistua, nosta ne leivinpaperiarkin päälle asetellun talouspaperin päälle valumaan.

Ensimmäiset kääryleet alkavat olla parhaimmillaan kun olet viimeiset paistanut. Syö ne sellaisenaan, makeaan chilikastikkeeseen dippaillen tai osana kattavampaa orientaaliateriaa. Rapeus katoaa jääkaapissa, joten huomenna kannattaa tehdä uusi satsi.

Parempaa kuin peltipitsa

Tuskinpa on mitään suomalaisempaa perjantaisapuskaa kuin peltipitsa. Pullavan pohjan päälle on kasattu esimerkiksi tomaatti-sipuli-valkosipulimurska-kinkku-salami-fetajuusto-aurajuusto-tonnikala-katkarapu-jalopeno-oliivitäyte, kuten eräs kuoma Naamakirjassa vinkkasi. Varmasti lähtee nälkä - ja illan mittaan tajukin.

Kuten tunnettua, peltipitsalla ei ole mitään tekemistä aidon italialaisen pizzan kanssa. Se on paljon lähempänä focacciaa, saapasmaalaisittain "uunileipää". Aidossa focacciassa on oliiveja, yrttejä ja merisuolaa, mutta Hellasoturin korsussa höyryävä muunnelma maistuu myös niille moukille, jotka sanovat kalamatasta "yäääk!".


Yhden illan focaccia

pohja:
5 dl Myllyn Paras -pizzajauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
3 reilua lorausta oliiviöljyä
 
Täyte:
5 isoa tomaattia
100 g voimakasta juustoraastetta
sormisuolaa

Sekoita kulhossa vesi ja siihen murennettu hiiva. Lisää jauhot ja kolme reilua lorausta oliiviöljyä. Dippaa kuiva ruokalusikka vehnäjauhoon ja sekoita taikina voimaa säästämättä kimmoisaksi. Vaivaa loput käsin. Jos tahmaa sormiin, lisää vehnäjauhoja kunnes taikina pysyy irti kädestä. Peitä ilmatiiviisti muovikelmulla ja laita kulho keittiöaltaaseen. Tulppa pohjaan ja lämmintä vettä altaaseen, kunnes kulho alkaa kellua. Anna taikinan kohota tunti.

Jauhota käsi ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Puristele niin kauan, että ilmakuplat eivät enää poksahtele taikinassa. Levitä uunipellin kokoiselle leivinpaperille ja kauli ohueksi. Siirrä leivinpaperi uunipellille. Leikkaa tomaateista päädyt pois ja viipaloi noin sentin paksuisiksi. Asettele tomaatit taikinan päälle viiteen riviin, jossa kussakin on neljä viipaletta. Paina tomaatit kämmenellä lempeästi taikinan sisään. Sivele taikina kauttaaltaan oliiviöljyllä, vanha kunnon pullasuti on tässä tarpeen. Ropsauttele kaikkialle sormisuolaa ja juustorastetta. Focaccian ei ole tarkoitus hukkua juustoon.

Paista 225-asteisessa uunissa noin 12-15 minuuttia, kunnes reunat ovat kivasti ruskettuneet ja juusto sulanut. Anna jäähtyä hetki ja hotki suihisi. Juomaksi sopii (naisseurassa) kirsikkainen punaviini kuten Alamos Tempranillo tai (jätkäporukassa) ryhdikäs Suomi-lager, kuten Urho IVA.