perjantai 28. joulukuuta 2012

Nyt se vasta tempuran teki!

Hellasoturin huoltokorsussa on kieritelty norimakia ja nigiriä iltakausia. Etenkin joukkueen nuoremmat taistelijattaret ovat hulluna sushiin. Menee vielä jonkun aikaa, ennen kuin kehtaan julkistaa sushivinkkejä. Voi olla, että riisin keittäminen sujuu esittelykelpoisesti jo kahdeksan vuoden kuluttua. Se ei nimittäin ole niin vaikeaa kuin uusavuttomat riisikeittimen käyttäjät itkevät sen olevan.

On japanilaisessa keittiössä helpompaakin ruokaa. Tempura on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen. Friteerausta, mutta huomattavasti länsimaista tyyliä terveellisemmin.

Tempuraa voi tehdä lähes mistä tahansa vikkelään kypsyvästä; vihanneksista, kalasta ja äyriäisistä. Liha tai kovat juurekset vaativat esikypsennystä. Parasta on maustamaton kala, lohi tai tonnikala, miksei ankeriaskin. Juhlapyhiltä jääneet kinkut ja kalkkunat kokevat tempurassa maukkaan uudelleensyntymän.


Rivimiehen tempura

700 g tuoretta ruodotonta kalaa tai vihanneksia (lohi, tonnikala, kampela, siika, herkkusienet jne.)
150 g tempurajauhoa (esim. Yutaka Tempura Batter Mix)
vettä
1/2 l öljyä paistamiseen (rypsi-/rapsiöljy käy)
3-4 dippiä (tsatsiki, hedelmächutney, makea chilikastike, hummus yms.)

Leikkaa kala isoina paloina irti nahasta. Paloittele kalat ja vihannekset reilun suupalan kokoisiksi. Sekoita tempurajauhe 2 dl:aan vettä pakkauksen ohjeen mukaisesti. Korkea tuoppi on tähän(kin) paras astia. Kuumenna öljy teräskattilassa väreileväksi. Testaa kuumuus kalanpalalla. Öljy on tarpeeksi kuumaa kun palasen ympärillä kuplii ja sihisee.

Ota ruoanlaittopihdit tai haarukka. Dippaa palanen taikinaan ja pudota matalalta öljyyn. Normaalikokoiseen kattilaan sopii noin kahdeksan palasta kerrallaan. Kypsentele pari-kolme minuuttia ja kääntele paloja muutaman kerran.

Nostele rapeutuneet ja hieman ruskistuneet tempurat valumaan voipaperin päälle levitetylle talouspaperille, peittele foliolla. Paista loput palaset samalla tavalla ja syö heti erilaisten dippien kera. Jos puikot eivät pysy sormissa järkevän tuntuisesti, syö sormin. Haarukka hajoittaa herkkupalaset.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Loppuelämäsi paras maksalaatikko

Einesruoka on kurjassa maineessa, kiitos terveysintoilijoiden ja jätteistä ruokia kokkailevien hipstereiden. Tämä lienee ainoa asia, missä olen mainittujen ryhmien kanssa edes jostain samaa mieltä. Valmisruoka on pääsääntöisesti yököttävän karmeaa. Harvemmin silti muistetaan, että 1950-luvulla alkanut einesteollisuus on pelastanut monen perinneruoan olemassaolon. Ilman eineksiä kukaan ei tietäisi veriletuista, hernerokasta tai maksalaatikosta mitään.

Maksalaatikon tekeminen on idioottimaisen helppoa, mutta aikaa se ottaa reilut pari tuntia. Rusinat voi jättää pois, mutta silloin lopputulos on ns. maksaisempi. En suosittele.


Hellasoturin maksalaatikko

1 l punaista maitoa
2 dl puuroriisiä
n. 500 g naudanmaksaa jauhettuna
2 munaa
1 iso sipuli
5 rkl tummaa siirappia
100 g rusinoita
voita
valkopippuria
1 tl meiramia
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl suolaa

Keitä riisistä ja maidosta puuro. Kaada puuro valtavaan kulhoon. Silppua sipuli pieneksi ja paista voissa ruskeaksi. puuroon sipuli paistinrasvoineen, munat, maksa, rusinat ja siirappi reiluina töräyksinä. Sekoita kauhalla, älä vatkaa. Lisää mausteet, valkopippurin kanssa kannattaa olla tarkkana. Kolme kierrosta myllystä riittää. Tarkista maku ja lisää siirappia ja/tai suolaa kunnes lopputulos on suolaisen makea. Liika siirappi ei ole pahasta, liika suola kyllä.

Kauho seos neljään pieneen - tai ainakin matalaan - foliovuokaan. Veistä kunkin lootan päälle kaksi kunnon voisilmää. Paista uunissa 200 asteessa tunti. Jos laatikon pinta alkaa olla himottavan ruskea ennen kuin tunti on täynnä, laita laatikoiden päälle leivinpaperi ja laske lämpöä jonnekin 150 asteen korville.

Anna laatikoiden olla hetki, ennen kuin ne katoavat ahnaisiin suihin.

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Panimosta pamahtaa: Ekspressen 7

Parasta elämässä ovat odottamattomat, myönteiset yllätykset. Eräänä marraskuisena perjantaiaamuna avasin pienen kapakan oven Kööpenhaminan rautatieaseman liepeillä. Tuopit kilisivät, haitari soi ja tupakka sauhusi. Keski-ikäistynyt kanta-asiakaskunta oli aamutuimaan hyvässä hiivassa. Yksi partasuinen herrasmies oli niin tuhdissa humalassa, että yritti haparoida sinnikkäästi naistenhuoneen ovesta sisään. Henkilökunnan edustaja tuli miehen luo ja ohjasi hänet ystävällisesti pois. Ei kuitenkaan kadulle - kuten Suomessa - vaan baaritiskille uutta tuoppia nauttimaan. Tanskalaiset osaavat ilonpidon.

Jernbanecafeen muistuttaa enemmän vanhantavaran kauppaa kuin kapakkaa. Katossa roikkui joulukalenterin paketteja, seiniä kiertää pienoisrautatie. Tavaraa on kaikkialla, silti pöydät ja lattiat ovat siistissä kunnossa. Pienissä pöydissä oli tuhkakupin ja pikkuleipien ohella joulutähti ja tuopillinen askartelutarvikkeita, jos vaikka halusi oluen siemailun ohessa väkertää pienet joulukortit.

Kapakan ylpeys on oma olut, Ekspressen 7. Tilaajalle lyödään käteen entisaikojen junalippua muistuttava reikäkortti. Kun on juonut kymmenen tuoppia, kortin voi vaihtaa näyttävään pronssmitaliin, mikä toimii myös pullonavaajana. Hopeaa saa 17 tuopista, kultaa 27:stä. Juomisen välissä voi käydä nukkumassa.

Ekspressen 7 on ehkäpä parasta pienpanimo-olutta, mitä olen missään juonut (sori, Panimoravintola Koulu). Bitterimäinen olut on raikas mutta kuiva. Suutuntuma on täyteläinen mutta ei raskas. Humalaa on äkäisesti ja jälkimaku on suloisen katkera. Olut maistuu paljon väkevämmältä mitä alkoholiprosentti antaa ymmärtää. Mutta näin asian kuuluu taidokkaasti pannussa oluessa ollakin. Kerrassaan täydellinen juopotteluolut.

Iloiseen Kööpenhaminaan eksyvän oluenystävän ei kannata missata tätä ainoalaatuista olutta ja originellia kapakkaa. Luvassa on olutelämän avainkokemus.

Panimo: Jernbanecafeen
Tyyppi: bitter (arvio)
Vääntöä: 4,2 %
Hinta: n. 6,50 € / 0,4 l
Kolmella sanalla: Syy matkustaa Köpikseen.