sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Raklettimunakkaat


Raklettia (ransk. raclette) väkertäessä voi olla tyylikkäästi rustiikki. Prinssinnakeista, kirsikkatomaateista, lihapullista, perunasta, paprikasta ja tähteeksi jääneestä possunniskasta tulee huikeaa seurusteluruokaa, kun lyö päälle paksun raclettesiivun ja panee kuumentaen.

Pikkuisten raklettipannujen kanssa rajana on vain mielikuvitus ja palovaroitin. Nämä puoliksi tsoukilta tuntuvat pikkumunakkaat varastavat shown illallispöydässä. Varaa reserviin toinenkin kenno, näitä menee!


Raklettimunakkaat
(yksi kierros)

6 pientä munaa
6 viipaletta raclettejuustoa
6 viipaletta keittokinkkua
3 pientä herkkusientä
oliiviöljyä
sormisuolaa

Kuumenna raklettigrilli. Siivuta herkkusienet neljään osaan. Sivele pannu kevyesti öljyllä ja laita siihen rinnakkain kinkunviipale ja juustonviipale. Laita päälle kaksi herkkusieniviipaletta. Kuumenna grillin alatasolla noin kuusi minuuttia tai kunnes juusto kuplii mehevästi. Nosta pannu parilatasolle ja riko päälle kananmuna. Anna kypsyä kymmenisen minuuttia, kunnes munakas alkaa olla hyytynyt. Voit kypsentää sen läpikypsäksikin, mutta herkullisimmillaan munakas on löysällä keltuaisella.

Kaavi munakas puisella voiveitsellä varovasti lautaselle muiden raklettiherkkujen kylkeen. Juomaksi sopii hapokas kivennäisvesi ja muhkea mutta ei liian hankala punaviini, kuten kuvassa vasemmalla kurkkiva eteläafrikkalainen Bundustar Merlot.

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Kahden kaalin gratiini

Yksinkertainen on kaunista. Tämä ei ole seksistinen vuorineuvosvitsi, vaan kulinaristinen fakta. Järkevin tapa kokata kukka- ja parsakaalia on tehdä juuri tällainen gratiini. Kaali ei saa hukkua kastikkeeseen, mutta ei paahtua uunissa kuivaksikaan. Siinä se!


Kukkaparsakaaligratiini

1 kg kukkakaalia (yksi isohko)
1 kg parsakaalia (neljä normaalikokoista)
1 l punaista maitoa
70 g voita
1 dl vehnäjauhoja
4 yksikköä siivusulatejuustoa (Pirkka, Aamupala tms.)
valkopippuria
suolaa

Irrota kukkakaalin ja parsakaalin nuput varresta. Höyrytä puolikypsiksi noin viitisentoista minuuttia. Jos kattila loppuu kesken, voit suorittaa höyrytyksen useammassa erässä. Älä missään tapauksessa keitä vedessä, koska aromit haihtuvat taivaan tuuliin. Asettele kaalit tarpeeksi suureen uunivuokaan nuput ylöspäin. Kaalit eivät saa olla päällekkäin.

Valmista valkokastike. Kuumenna maitoa mikrouunissa täydellä teholla 4 minuuttia. Sulata voi teflonkattilassa. Lisää vehnäjauhot ja sekoita vispilällä tasaiseksi. Voin täytyisi pysyä kuohuavana, jauhot eivät saa missään nimessä kokkaroitua. Lisää kolmannes maidosta ja sekoita vispilällä paksummaksi. Lisää taas 3 dl ja sekoita. Lisää muutamaan osaan revityt sulatejuustot ja loput maidosta, sekoita tasaiseksi. Mausta hellästi valkopippurilla ja suolalla.

Kaada valkokastike kaalien päälle. Kypsennä 200-asteisessa uunissa keskitasolla puolisen tuntia. Tarjoile vaikkapa uunikalan, paistin tai lihapullien kera. Maistuu tietysti sellaisenaankin.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Panimosta pamahtaa: Sinebrychoff Brooklyn Two Tree Porter


Kun kaksi panimomestaria kilauttaa kolpakot yhteen, on tuloksena joskus muutakin kuin kolmen päivän rallallaa. Brooklynin Garrett Oliver ja Koffin Tapio Kangas saivat päähänsä panna portteria, mikä on maustettu newyorkilaisella vaahterasiirapilla ja Frantsilan luomutilan kuusenkerkillä. Jälkimmäisen keräämiseen osallistuivat vieläpä Sinebrychoffin markkinointiosaston työntekijät. Jo tässä olisi ainekset hilpeään sketsiin.

Two Tree Porter on lasissa pikimustaa. Runsas vaahto asettuu portterimaisen ripeästi. Tuoksu on makean mallasleipäinen ja houkuttelevan pehmeä.

Ensipuraisu on muhkea, kaikkivoipa, maltainen ja kitkerän savulakritsinen. Maku on metsäinen mutta samalla postmoderni. Mämmiäkin on, mutta se ei ole imelää vaan urbaanisti kuivaa. Kuusenkerkkä ja vaahterasiirappi uivat täydellisesti toistensa sisään. Huikea makuelämys!

Jälkimaku on pitkähtkö, kitalakeen jää lempeä pihkamainen aromi. Hieman lämmettyään maku on entistäkin hedelmäisempi. On vaikea uskoa, että tämä on pullo-olutta.

Two Tree Porter on loistava esimerkki siitä, että joskus riskinotto kannattaa. Kuusenkerkkä-vaahterasiirappi-porter kuulostaa ehkä hullulta, mutta maistuu hullumaisen hyvältä. Ja mikä parasta - se maistuu uudenlaiselta. Sohaisen tummien oluiden ystäviä nyt herkkään paikkaan, mutta legendaarinen Koffin Portteri on tällä päivämäärällä syrjäytetty suomalaisten tummien pullo-oluiden valtaistuimelta.

Panimo: Sinebrychoff & Brooklyn Brewery
Tyyppi: stout & porter
Vääntöä: 7,2 %
Hinta: 2,78 € / 0,33 l (Alko)
Kolmella sanalla: Hitaiden oluiden valtias.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Panimosta pamahtaa: Kievari Kölssi

Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Hämmästys oli suuri, kun Tampereen-lomalla suoritetun pikaisen kauppareissun aikana silmiin osui vino pino Kölssiä edulliseen hintaan. Tämä laitilalainen lager on onnistunut pujahtamaan varsinaisessa Suomessa tutkani alta tyystin.

Kyseessä on Kölsch-tyyppinen olut, jota saa panna ainoastaan Kölnin seudulla. Japanilaiset kuulemma eivät tästä piittaa, mutta tislaavatpa he viskiäkin. Laitilassa kunnioitetaan teutonien toivomusta hienosti. Kölssi on upein oluttyypin suomennos ikinä!

Kölssin tuoksu on mukavan maltainen, ehkä aavistus jotakin hedelmää, kuten banaania. Weissbierin keimaileva imelyys silti uupuu.

Ensipuraisu on raikkaasti hapan, ei ollenkaan pistävä. Kielen päällä viipyy hetken lupaus tukevammastakin humalaisuudesta, mutta se katoaa jalojuoman soljuessa nielun uumeniin. Jälkimaku on lyhyt ja lempeä.

Kölssi on kuin se liinatukkainen, sirkeäsilmäinen sukulaiskloppi, joka osaa lohkaista kiusaantuneellakin hetkellä kaikkia hersyvästi naurattavan alapääkaskun.

Panimo: Laitilan Wirvoitusjuomatehdas
Tyyppi: Kölsch (lager)
Vääntöä: 4,6%
Hinta: 1,84 € / 0,33 l (Citymarket Turtola Tampere)
Kolmella sanalla: Kepeä mutta ryhdikäs.