keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Uskomaton umami eli chili-siirappi-kaalipiiras


Toisinaan sitä alkaa jokin kamalasti himottaa, mutta kaupassa huomaa, ettei himon kohdetta olekaan saatavana. Paitsi korkeintaan mauttomina tuontituotteina.

Mainio apuväline on vaikkapa Satokausikalenteri, josta voi kurkkia mikä juures, hedelmä tai muilla tavoin vihertävä on juuri nyt parhaimmillaan. Ja varsin usein samalla myös edullisimmillaan.

Syys on kaalin sesonkia, mutta tätä slaavilaisen keittiön kivijalkaa hyödynnetään meillä kohtalaisen kapeasti. Tuore valkokaali muodostaa esimerkiksi chilin ja siirapin kanssa kertakaikkisen upean makuharmonian. Umamia pukkaa!


Chili-siirappi-kaalipiiras

pohja:
50 g voita
3 dl vehnäjauhoja
3/4 dl vettä
1 dl ranskankermaa
1 valkosipulinkynsi (murskattuna)
1/2 tl suolaa

täyte:
500 g valkokaalia
1 iso punainen chili (tai 2+ tulisempaan)
1/2 dl siirappia
1/2 tl suolaa
3 munaa
4 dl ruokakermaa
2 tl currya
1 dl parmesaanilastuja
voita (paistamiseen)

Sulata voi mikrossa ja mittaa loput pohjan ainekset kulhoon. Lisää sula voi ja sekoita kimmoisaksi taikinaksi. Painele taikina piirasvuokaan tasaisesti, äläkä jätä reunoja. Laita pohja pakastimeen puoleksi tunniksi. Esipaista pohjaa tämän jälkeen 225-asteisessa uunissa keskitasolla 20 minuuttia.

Poista kaalin kova kanta ja silppua pieneksi. Kuullota kaalia voissa wokkipannulla hetki. Lisää siirappi ja jatka kaalin paistamista (ilman kantta) välillä sekoittaen. Mausta lopuksi suolalla. Kaali on kypsää, kun neste on suurimmaksi osaksi haihtunut ja kaali on tummanruskeaa. Maun pitää olla suolaisen makea.

Kaada kaali piirasvuokaan. Poista chilistä siemenet ja pilko pieneksi. Kuullota chiliä hetki öljyssä ja ripottele kaalin päälle. Sekoita kulhossa munat, ruokakerma ja curry. Kaada seos tasaisesti piirasvuokaan. Ripottele lopuksi päälle parmesaanilastut. Paista 200-asteisessa uunissa 25 minuuttia. Anna piiraan jäähtyä lämpöiseksi.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Kinkku-homejuustokierukat

Glögikaudella pitää muista myös syödä välillä, mutta glögi ei ole varsinainen ruokajuoma (eikä etenkään huoltokorsussa näihin aikoihin höyryävä Kapteeni Morkasen joulutuikku).

Kinkkukierukat ovat kelpo ratkaisu tähän raastavaan kulinaristiseen dilemmaan. Sopivan pieniä mutta sopivan täyttäviä. Etenkin kun hammii koko pellillisen yksinään.


Kinkku-homejuustokierukat

taikina:
5 dl durumvehnäjauhoja
1/2 pkt hiivaa
2 dl vettä
1/2 dl öljyä
1/2 tl suolaa

täyte:
300 g kinkkurouhetta
1/2 pkt Aura-juustoa
2 dl juustoraastetta

Mittaa kulhoon 2 dl kädenlämpöistä vettä ja murenna hiiva joukkoon. Lisää jauhot, öljy ja suola. Sekoita taikinapalloksi. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja laita tiskialtaan pohjalle. Laske altaaseen kuumaa vettä niin, että kulho lähtee melkein kellumaan. Anna kohota tunti.

Vaivaa taikina käsin kimmoisaksi. Kumoa leivinpaperille ja kaulitse leivinpaperin kokoiseksi. Käsin painelemallakin pitäisi onnistua. Levitä kinkkurouhe, mutta jätä taikinan yläosaan viitisen senttiä pelkkää taikinaa. Kääri leivinpaperin avulla tiiviiksi rullaksi, mutta älä purista liikaa, tai täyte tursuilee ympäriämpäri.

Leikkaa kääröstä terävällä veitsellä parin sentin paksuisia siivuja ja asettele ne kyljelleen leivinpaperin päälle uunipellille. Viimeistele kierukat hyppysellisellä juustoraastetta. Paista 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia. Voi popsia heti kun suu kestää.

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Panimosta pamahtaa: Brooklyn 1/2 Ale


Kakkosoluilla on karmea maine. Pääasiallisena syynä ovat kukkahattusedät, joiden mielestä keskiolut on kauhein huume heti crackin jälkeen. Ratkaisuksi nämä piilevästä aivoahtaumasta kärsivät puskan takaa ampujat ovat ehdottaneet kolmosoluen laimentamista. Eli toisin sanoen veden lisäämistä jo ennestäänkin laimeaan bulkkilaageriin. Kukkahattusetien vaatimus ei tietenkään koske viinejä tai samppanjaa, koska ne eivät aiheuta terveyshaittoja.

Kotimaiset kakkosoluet ovat viime vuosina olleet melkoisen surullisia. Ainoa rahtusen lupaava oli Olvin Sven Tuuva, jonka valmistus kuitenkin lopetettiin vähäisen menekin vuoksi. Ja ihmekö tuo, kun hinta oli lähes sama kuin kolmosella, mutta maku ei.

Sinebrychoffin kautta Suomea valloittava Brooklyn Brewery alkaa nyt tuoda maahan omaa kakkostaan, 1/2 Alea. Se on perinteinen "farmiolut", jolla heinähattuinen farmari on huuhtaissut maissipölyn tukkiman kurkkunsa puhtaaksi.

1/2 Alen Tuoksu on makean hedelmäinen ja pikkuisen humalainen. Lupaava ja kutsuva, kuin kaino kurtisaani paperilamppujen punertamalla satamakujalla. Suutuntuma on pikkuisen vetinen, mutta janonsammuttajalle se on hyvä ominaisuus. Jälkimaksu on tuohisen kuiva ja aavistuksen kippurainenkin. Oikein miellyttävä.

1/2 Ale on täydellinen valinta esimerkiksi äijäporukan tikka- tai pleikkaturnaukseen, jos haluaa pysyä jatkuvasti pari potkua terävämpänä kuin väkevämpiä oluita kittaavat kaverit ja voittaa koko shown. Ruokapöydässä siitä saa oivan kaverin sushille tai sashimille.

Panimo: Brooklyn Brewery (Yhdysvallat)
Tyyppi: ale
Vääntöä: 3,4 %
Hinta: tba
Kolmella sanalla: Ottaisin vielä viidennenkin.

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Hotelliaamiaisleipä

On yksi asia, jota kaikki ihmiset rakastavat: hotelliaamiainen.

Onhan se lähes epätodellista ähkiä ensin aamutoimissa kuningaskoon lemmenlaivassa, mutta olla jo neljän minuutin kuluttua tuoreiden leipien, tumman kahvin, valuvien juustojen, tuoreiden vihannesten ja kylmän skumpan kyllästämässä paratiisissa. Semmoista tuskin kokee edes taivaassa.

Laudoille sujautetut lämpimät, huumaavan kuohkeat leivät katoavat yleensä vikkelien veitsien välkkeessä alta aikayksikön, mutta eipä hätää. Tässä resepti, jolla voit taikoa näitä jumalaisia herkkuja kotona.

Lupaus: tätä reseptiä et tahdo koskaan kadottaa.


Bataattipatonki
(4 kpl)

600 g bataattia
4 dl maitoa
25 g hiivaa
13 dl vehnäjauhoja
sormisuolaa

Kuori bataatti ja kuutioi se pieneksi. Keitä bataattipalat maidossa teflonkattilassa kannen alla hiljaisella tulella noin 20 minuuttia. Kun bataatti on läpikypsää, jäähdytä seos kädenlämpöiseksi. Ellet halua odotellesssa räplätä somea kahta tuntia, laita kattila tiskialtaaseen ja laske kylmää vettä. Vartin päästä voi vaihtaa veden jälleen kylmään, mutta valmista pitäisi tulla noin 20 minuutissa.

Kaada bataattimaitoseos suureen kulhoon ja murenna hiiva seokseen. Ropsauta sekaan muutama hyppysellinen sormisuolaa. Mittaa jauhot päälle, nostele bataattiseosta kädellä jauhojen päälle ja vaivaa kimmoisaksi taikinaksi.. Vaivaaminen helpottu melkoisesti, jos arsenaalista löytyy sopivan jykevä yleiskone. Peitä kulho tiiviisti kelmulla ja anna taikinan nousta vajaa tunti.

Lämmitä uuni 200 asteeseen. Jaa taikina neljään osaan ja muotoile jokaisesta paksuhko patonki. Kaikki neljä mahtuvat mukavasti kyljikkäin tavalliselle uunipellille. Ripottele päälle sormisuolaa maun mukaan. Paista leipiä keskitasolla 25 minuuttia tai kunnes pinta on mukavasti ruskettunut. Anna leipien jäähtyä leikkuulaudalla vartin verran.

Leikkaa viipaleiksi ja ahmi voin ynnä muiden hippeiden kera. Paljonkaan ei jää huomiseen.

lauantai 25. heinäkuuta 2015

Käristä maksaasi, beibi!

Tässä vaiheessa kesää sisäfile, ulkofile, kassler, makkarat, ribsit ja (tuoretiskissä myymättä jääneistä harmaantuvista lihoista marinoidut sikakalliit) grillipihvit tunkeutuvat jo pelkkinä ajatuksina ulos ruumiin joka huokosesta. Vaan vielä on kesää jäljellä, kuten muuan @akiasola muistuttaa Twitterissä vielä lokakuussakin.

Ongelma ratkaistu: grillaa naudanmaksaa!

Se on mehevämpää, parempaa ja tyylikkäämpää kuin mikään, mitä sukusi känninen setämies helotti juhannuspyhinä grillissä Kikkaa hoilaten.

Pinnalta rapean ja sisältä hellästi pehmeän maksan keralle sopivat grillatut juurekset, kynsilaukaltaan ärjy tsatsiki, tummeneva kesäilta, paksu kynttilä viinipullossa, itseä parempi seura, jokin helppo vanhan maailman punaviini (mikä tahansa Nero d'Avola) ja kesän viimeisessä lämpimässä päivässä kyynelsilmin riutuva Boys of Summer.


Käristetty maksa

naudanmaksaa ohuina viipaleina
suolaa

Kuumenna grilli(n parilalevy) tosi kuumaksi. Suolaa maksaviipaleet kevyesti molemmin puolin. Paista maksaviipaleita noin kolme minuuttia per puoli. Käännä vain kerran. Kypsyys on täydellinen silloin, kun maksa on keskeltä vielä hennosti tummanpunaista.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Pane muna rullalle

Muna on järjettömän monikäyttöinen. Siitä voi vääntää lähes mitä tahansa leivästä drinkkeihin.

Tämä tamago-henkinen munakasrulla on osoittautunut Hellasoturin huoltokorsussa niin isoksi iltapalahitiksi, että sitä täytyy varautua tekemään useampana iltana peräkkäin.


Mehevä tonnikalamunakasrulla

10 munaa
250 g mascarponea
2 prk tonnikalaa (öljyssä)
1/2 ruukkua ruohosipulia
1 rkl soijakastiketta
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
valkopippuria
öljyä (voiteluun)

Riko munat kulhoon. Lisää soijakastike, 1/2 tl suolaa ja sokeri. Sekoita haarukalla varovasti nostellen. Voitele uuninpellille laitettu leivinpaperi kevyesti öljyllä ja kaada munaseos päälle. Vetele munaseosta haarukalla pellin joka reunaan. Paista 200-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia. Anna munakkaan jäähtyä toiset 10 minuuttia.

Sekoita mascarpone, hienonnettu ruohosipuli ja hienoksi muhennettu tonnikala, josta olet valuttanut enimmät öljyt pois. Sekoita isolla lusikalla kuohkeaksi tahnaksi. Lisää 1/2 tl suolaa ja muutama kierros valkopippuria myllystä. Lusikoi täyte munakkaan alaosaan reunasta reunaan. Rullaa leivinpaperia apuna käyttäen makirullan tapaan.

Siirrä valmis pötkylä va-ro-vas-ti pellin keskelle. Kätevä tapa on siirtää rulla poikittain vain toisesta päästä liikuttaen. Paista 150-asteisessa uunissa kymmenisen minuuttia. Halutessasi voit kuorruttaa munakkaan ennen paistamista juustoraasteella. Anna kypsän rullan toipua hetki ja siivuta terävällä veitsellä. Jos munakasta jää yli, se maistuu seuraavana päivänä entistäkin paremmalta.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Panimosta pamahtaa: Iisalmi Pale Ale

Olen melko täysin menettänyt uskoni kotimaisten panimojen markettioluisiin. Samaa kuraa pikkuisen erilaisessa kannussa. Koska maksan olueni itse, en tietysti jokaista uutuutta viitsi maistaa. Viimeksi kunnon sävärit antoi nokialainen Keisari 66.

Paahdoin päivänä muutamana marketin vihannesosastolta kovaa kyytiä kohti meijerihyllyä. Olutosaston kulmille oli aseteltu kekoon oivallisen oloisia oranssisia oluttölkkejä. Niissä luki isoin pölkkykirjasimin IPA. Ei meikäläinen pääse semmoisesta miinakentästä ohitse osumaa ottamatta, joten koppasin kärryyn kaksi tölkkiä.

Kassajonossa olut paljastui Olvin IPAksi. Iisalmi Pale Ale. Hymähdin happamasti, mutta onhan tuo toisaalta markkinointispedeltä ihan sympaattinen idea. Supisuomalainen versio IPAsta - oluista pyhimmästä - nosti kuitenkin päällimmäiseksi tunteeksi pelon. Ei tämä voi toimia.

Maistelussa kaikki pelot osoittautuivat turhaksi. Iisalmi Pale Ale tuoksuu ipamaisen kukkaiselta, apilaisen makealta ja ehkä pikkuisen maltaiseltakin. Suorastaan pippurisen ryhdikäs maku ottaa maistelijasta kaulaotteen heti. Humalainen sinfonia vyöryy suussa leveänä ja kippuraisen kitkeränä. Ihmenelosina ovat Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir, jotka suihkivat makuhermoston läpi sellaisella voimalla, ettei tätä ole kotimaiseksi hyllykolmoseksi millään uskoa. Jälkimaku on pitkä, kuiva ja hapan, joskin siinä aistii rahtusen vetisyyttä - sekin vain terveenä muistutuksena hyvän oluen tärkeimmästä raaka-aineesta.

Olvin IPA palauttaa uskoa tehdasoluisiin. Käsityöoluiden rynnistyksellä on varmasti ollut vaikutuksensa koekeitoissa, mutta hyvin te siellä Iisalmessa kyllä panette!

Panimo:  Olvi
Tyyppi: IPA
Vääntöä: 4,7 % 
Hinta: 2,65 € / 0,5 l (Citymarket Länsikeskus) 
Kolmella sanalla: Vei sanat suustani.

torstai 14. toukokuuta 2015

Herra Lindström, otaksun?

Kotiruoka.

Sana, jonka vähättely on tietyissä piireissä muodikasta. Mutta menepä jututtamaan ketä tahansa keittiömestaria, joka loihtii aterioita vuorineuvoksille ja muille isoille herroille, joilla on varaa tilata ihan mitä tahansa. Mitäpä ne pojat valkoisissaan haluavat? Silakoita, maksaa, pottumuusia ja lindströminpihvejä. Ja maksavat saman hinnan kuin haute cuisinen viimeisimmistä kotkotuksista, koska pieteetillä laitettu suomalainen kotiruoka on vähintään yhtä hyvää.


Lindströminbiffit

1 kg naudan jauhelihaa
500 g säilöttyjä punajuurikuutioita
2 dl kermaviiliä
3 munaa 
1 pss ranskalaista sipulikeittoa
1 dl korppujauhoa 
1 tl suolaa

Kumoa punajuuret lävikköön ja huljuttele kuiviksi. Kaada suureen kulhoon ja muusaa pienemmäksi survimella tai vastaavalla astalolla. Lisää jauheliha ja muut ainekset. Vaivaa kourimalla kimmoisaksi taikinaksi.

Muotoile taikinasta kämmentesi välissä noin kämmenen kokoisia pihvejä ja asettele ne leivinpaperille. Jos haluat oikein pyöreitä, ota teräväreunainen muovimuki ja paina se alassuin leivinpaperille laitetun pihvin keskelle. Kierrä mukia muutaman kerran edestakaisin ja siivoa sormella yli jäävät taikinat takaisin kulhoon. Valmiin pihvin voit siirtää mukin avulla sopivaan kohtaan, jolloin saat pihvit tiiviisti pellille.

Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 20 minuuttia. Syö muusin tai hunajaisten uunijuuresten kera.

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Helppoa kuin leivän teko

Leivän leipominen ei välttämättä vaadi 400 neliömetrin pohjalaistaloa ja pahasuista akkaa. Oma sähköuunisi riittää. Päinvastoin kuin kuvitellaan, leivän leipominen voi olla sekä nopeaa että vaivatonta. Eikä tarvinne korostaa, millaisen vaikutuksen leivän pyöräyttämisellä teet esimerkiksi yövieraisiin. Saati yövieraaseen.

Tämä resepti on muunnelma irlantilaisesta soodaleivästä, jonka voimin on käyty päin sortajaa vuosisatoja. Irlantilaisessa versiossa käytetään piimää ja ruokasoodaa, jolloin siitä tulee hiukan hapan ja kirpeä. Tästä tulee lempeä ja mehevä.


Lämpimäinen

7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
2 dl ranskankermaa
2 dl vettä
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl suolaa

Kaada kaikki ainekset suureen kulhoon. Sekoita lusikalla taikinaksi ja puristele käsin tahmeaksi mutta kimmoisaksi palloksi. Kumoa taikina leivinpaperille uunipellin päälle ja painele taikinaa hieman kasaan, sillä se paisuu uunissa. Muotoile suurinpiirtein pyöreäksi leiväksi ja vedä lopuksi jauhoon dipatulla ruokaveitsellä risti leivän reunasta reunaan. Veitsen pitäisi upota noin puoleen väliin taikinaa. (Tämä ei ole mikään katolilaisten siunaustemppu, vaan aiheuttaa sen, että leipä kypsyy myös sisältä.)

Paista leipää 225-asteisen uunin alatasolla 35 minuuttia tai kunnes leipä on kohonnut ja tummanruskea. Kypsää leipää pohjaan napauttaessa kuuluu kumea ääni. Anna leivän jäähtyä leikkuulaudalla kymmenisen minuuttia. Leipää on helpompi leikata oikein ohuiksi siivuiksi, kun sen leikkaa ensin puoliksi ja siivuttaa poikittain.


sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Panimosta pamahtaa: Hoppe IPA



Kuten laajalti tiedetty, myös kulinaristiset nautinnot ovat huuhtoutuneet Suomeen Turun kautta. 1500-luvun Turussa nautiskeltiin jo piiraita, paisteja, leivonnaisia ja viinejä. Samaan aikaan nykyisessä pääkaupungissa imettiin kaislapillillä kylmää liejua.

Turku on myös suomalaisen oluenpanon alkukoti. Valitettavasti Turun nykyinen panokulttuuri lepää muutaman käsityöläisen harteilla. No, ihan koko aikaa ei voi olla paras kaikessa.

Mutta on sitä pantu Helsingissäkin. Koeammuntoihin otettiin Suomenlinnan Panimon Hoppe IPA. Jyhkeästi vaahtoavan oluen tuoksu on miellyttävän raikas ja aavistuksen apilainen. Väri on kauniin kuparinen - onpa keittosammioon pudonnut ehkä aimo kimpale meripihkaakin.

Maku on miellyttävän hapan mutta ei ollenkaan niin jyrkkä kuin IPAn petollisen viettelevä tuoksu yleensä antaa ymmärtää. Olut lainehtii suussa järkähtämättömän tasapainoisena. Jälkimaku on IPAksi yllättävän armelias.

Hoppe IPA sopii tukevasta alkoholipitoisuudestaan huolimatta erinomaisesti vaikkapa keväisiin grillijuhliin. Ei välttämättä pihvin kanssa, mutta ainakin pitämään grillimestaria lämpimänä. Ehkäpä sitä voisi tuhdimpia päällysteitä, kuten voikalaa tai rasvaista makrillia, kantavan nigirisushinkin kanssa ottaa.

Olut on muuten nimetty luutnantti Fredrik Vilhelm Hoppen mukaan, joka johti aikoinaan Viaporin linnoitustöitä. Hän resusi ympäri Eurooppaa työmatkoillaan ja ihastui humalapitoisiin brittioluisiin. Matkustaminen on taas kannattanut.

Panimo:  Suomenlinnan Panimo 
Tyyppi: India pale ale
Vääntöä: 6,0 % 
Hinta: 4,37  € / 0,5 l 
Kolmella sanalla: Tuhti tasapainoinen kaveri.

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Börekiä lykkää

Turun jälkeen kolmanneksi kiehtovin kaupunki maailmassa on Istanbul. Kulinarismin ystävälle se on satumainen taivas. Tuhannet ravintolat näyttävät iltaisin olevan tupaten täynnä, mutta kun nälkäisen näköinen suomalainen seisahtuu toviksi tutkimaan ruokalistaa, taikovat vikkeläliikkeiset tarjoilijat sivustalle jo ylimääräistä pöytää. Eikä ruokalistaa tarvita alkuun pöydässäkään, kun keittiöstä alkaa tulvia pyytämättä toinen toistaan herkullisempia meze-annoksia. Jos käy tuuri, voi valikoimassa olla pikku pala börekiäkin.

Ensin varoituksen sana: börek ei ole keittiössä helpoimmasta päästä ruokia. Tarvitset kokeilunhalun lisäksi pitkän tyhjän pöydän rullan käärimiseen. Ja mielellään apukokin. Ohuen filotaikinan käsittely on pirullisen herkkää hommaa, etenkin jos taikina pääsee kuivahtamaan.

Börek on eräänlainen fetalla ja yrteillä täytetty piiras, mutta ei oikeastaan sinne päinkään. Päättele itse. Hiton hyvää tämä kuitenkin on, kevyttä ja maukasta. Ja putoaa kylmänäkin.


Feta-pinaatti-börek
6 arkkia filotaikinaa (n. 300 g) 
100 g voita
sormisuolaa
mustapippuria

Täyte:
900 g pakastettua pinaattia
400 g pehmeää fetaa
3 munaa
3 rkl oliiviöljyä
1/2  rkl kuivattua oreganoa
1 rkl kuivattua minttua
1 rkl paprikajauhetta
1 rkl juustokuminaa

Voiteluun:
1 muna
tilkka punaista maitoa

Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan. Laita pinaattipussit sulamaan kuumaan veteen tai anna sulaa huoneenlämmössä samaan aikaan filotaikinan kanssa. Tyhjennä pinaattipussien sisältö lävikköön ja anna veden tihkua pois.

Kaada pinaatit suureen kulhoon. Lisää kevyesti vatkatut munat ja puristele feta pieneksi päälle. Lisää täytteen loput ainesosat ja sekoita varovasti. Mausta sormisuolalla ja mustapippurilla maun mukaan. Mustapippuria kuuluu laittaa aika reilusti,

Laita pöydälle vierekkäin 4 arkkia leivinpaperia. Asettele kolme filotaikina-arkkia vierekkäin vaakatasossa siten, että ne menevät viitisen senttiä limittäin. Sivele voisulalla arkkien ulkoreunat ja saumat. levitä päälle toiset kolme filoarkkia ja toista voiteluoperaatio.

Kaada täyte taikina-arkiston alaosaan. Kääri tiiviiksi rullaksi leivinpaperia apuna käyttäen. Tähän saatat tarvita apukokkia. Kieritä rulla spiraaliksi ja nosta voipaperia alustana käyttäen pyöreään voisulalla silattuun uunivuokaan. Hätätapauksessa uunipeltikin käy. Voitele rulla munamaidolla. Paista tunnin ajan 180-asteisessa uunissa, tai siihen asti että pinta ruskistuu mukavasti.


Anna kypsän börekin jäähtyä reilusti, kuumana maku ei pääse oikeuksiinsa. Parhaimmillaan börek on haaleana tai yön yli jääkaapissa seistyään. Kyytipoikana maistuu jokin ryhdikäs mutta ei liian kompleksinen valkkari, kuten Alamos Chardonnay.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Panimosta pamahtaa: La Mer APA

Hairahduin talvisilla tiedusteluretkilläni Teijon kansallispuiston maisemiin. Idyllisen Mathildedalin kyläpuodissa oli myynnissä kallista pullaa, kallista leipää, kallista hunajaa ja ei-niin-hirveän-kallista käsityöolutta. Vireän kyläyhdistyksen panimo aloitti toimintansa vuoden 2014 syksyllä ja oluita on kolme. Niistä karttalaukkuuni sujahti La Mer APA.

Väri on lagerimaisen kellertävä ja hieman samea. Tuoksussa on oluttyypille ominaista kitkeryyttä, joskin seassa on rahtunen makeaa ruukkikylän kedon apilaa, ehkä hitunen hunajaakin.

Suussa olut on aluksi - ehkä nimeään kunnioittaen -  vähän vetisen oloista. Humalan kitkeryys jämähtää piakkoin kitalakeen kuin märät uimahousut puuveneen keskituhdolle. Maku on kuiva, hieman raaka, hapan ja kevyt. Jälkimaku on yllättävänkin pitkä, suuta suipistaa vielä tovinkin kuluttua.

Etiketin takapuolella on kansallisromantiikka henkivä kuva kylän viehättävästä uimarannasta (La plage sur la mer Baltique), jossa ei kuumana kesäpäivänä ehkä osuvampaa vilvoittajaa voisi nauttiakaan.

Panimo: Mathildedalin Kyläpanimo 
Tyyppi: American pale ale
Vääntöä: 4,3 %
Hinta: 3,90  € / 0,3 l (Mathildedalin kyläpuoti)
Kolmella sanalla: Yritys hyvä yhdeksän.

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Moloko-banaanisuklaatorttu

Marketeissa on venäläisille elintarvikkeille omat hyllyt, ilmeisesti miehityksen varalta. Kerran pysähdyin tutkimaan purkkia, missä oli savustettua kilohailia öljyssä. Vinoon liimatussa tuoteselosteessa luki suomeksi: "Ainekset: kilohaili, öljy, savu". Kiersin hyllyn sen jälkeen kaukaa noin jatkosodan pituisen ajan, kunnes kälyni maistatti minulla molokotorttua. Oli piru vie hyvää!

Moloko tarkoittaa suomeksi maitoa, mutta tämä erikoislaatuinen säilyketölkki sisältää kinuskin makuista maitotiivistettä. Älkää vaan kysykö, miten se on valmistettu, mutta maku on jännällä tavalla sakean maitoinen. Molokon puutteessa voi varmaankin käyttää kinuskikastiketta, mutta lopputulos lienee aika ätläkkä.


Moloko-banaanisuklaatorttu

pohja:
4 munaa
1 1/2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
3/4 dl perunajauhoja
2 rkl kaakaojauhetta (sokeroimatonta)
2 tl leivinjauhetta

täyte:
7 banaania
1 prk molokoa (tai 3 dl kinuskikastiketta)
2 dl kermaa

Vatkaa munat ja sokeri suuressa kulhossa sakeaksi valkoiseksi vaahdoksi. Sekoita toisessa kulhossa vehnäjauhot, perunajauho, kaakojauhe ja leivinjauhe. Sekoita. Ripottele jauhot munavaahdon päälle ja sekoita todella va-ro-vas-ti, jottei vaahto lässähdä. Kaada taikina leivinpaperille uunipellille ja tasoita. Paista 225-asteisessa uunissa keskitasolla 7 minuuttia.

Kumoa pohja leivinpaperille, johon olet ripotellut hieman sokeria. Kumoaminen on helpompaa apukokin kanssa, mutta yksinkin se onnistuu, sillä pohjan pitäisi pysyä paperissa kiinni. Irroita leivinpaperi kumotusta pohjasta heti ja annan pohjan jäähtyä huoneenlämmössä.

Levitä molokoa tasaisesti pohjan päälle. Viipaloi banaanit ja asettele ne riveihin. Vatkaa kermavaahto kuohkeaksi ja levitä banaanien päälle. Syö saman tien.